Kuvaustekniikka

Termejä

Peilitön kamera = etsimeen tuleva kuva muodostetaan sähköisesti kuvan muodostavalta kennolta tulevasta kuvasignaalista

kamera

Bajonetti = objektiivin kiinnitys

Täysikokoinen kenno = kinofilmikokoon eli vanhan 35-millisen filmin ruudun kokoinen kenno

 

Croppikenno = rajaava kenno kts. seuraava kuva

Polarisaatiosuodatin = suodattimella kuvista voi poistaa heijastuksia

Suojalinssi = linssi suojaa objektiiviä naarmuuntumiseslta ym.

Sony FX-60 käyttöönotto

Sony FX-60 Manuaali

 

Kameran säädot

Videokuvauksessa on tunnettava seuraavat peruskäsitteet:

  1. Aukko (Aperture) 
  2. Suljinaika (Shutter speed)
  3. ISO-arvo ts.vahvistus (ISO/ Gain)
  4. Polttoväli (focal lenght)
  5. Valkobalanssi  (White balance)
  6. Tarkennus (Focus)
  7. Manuaali säädö  / Automaatti säädöt
  8. Äänisäädöt ja liitännät 

 Kamerakoulu.fi

 

1. Aukko (Aperture) 

Kameroissa sopiva valaisutaso säädetään aukon avulla.Silloin säädellään kennolle tuleva tulevaa valon määrää aukon koolla. Aukko säädetään joko objektiivin aukonsäätö-renkaasta tai sähköisesti kameran säätöpyörästä. Pienikokoisissa laitteissa ja kännyköissä aukko säädetaan menuista.

Aukon suuruus ilmoitetaan aukkoluvulla f-lukuna. Esimerkiksi f/2.8, f/4, f5.6.

Jokainen luku tuplaa valon määrän tai pienentää puolella valon määrää.

Aukkoluku ilmaistaan käänteisesti - mitä suurempi aukkoluku on, sitä pienempi aukko on

Objektiiveissa suurin mahdollinen aukko on perustana objektiivien nimille. Esimerkiksi Canon 50mm f/1.8 objektiivin suurin mahdollinen aukko on f/1.8.

Zoom-objektiiveissa on usein vaihtuva maksimiaukko. Tämä merkittäisiin objektiivin kylkeen esimerkiksi 18-55mm f/3.5-5.6. Tämä merkintä tarkoittaa, että laajimmassa 18mm päässä suurin mahdollinen aukko on f/3.5, kun taas 55mm päässä maksimiaukko on f/5.6.

Aukkoluvun ääripäät riippuvat objektiivista, mutta yleensä ne ovat väliltä 1.3- 22.

Aukon koko vaikuttaa myös kuvan syväterävyyteen. Syväterävyys kertoo, kuinka suuri alue näkyy kuvassa tarkkana syvyyssuunnassa. Mitä pienempi aukko on, sitä suurempi terävyysalue ja päinvastoin.

Syväterävyys (depth of field)

Syväterävyysalue on kuvan syvyyssuunnassa terävänä näkyvä osa. Lyhyt syväterävyys tarkoittaa, että vain pieni osa kuvasta on terävää, laaja syväterävyys tarkoittaa taas, että iso osa kuvasta on terävää.

Joskus haluttu ominaisuus on laaja syväterävyys alue, joskus taas lyhyt syväterävyys alue (taustan sumennus).

Taustan sumennus

Jos kuvasta halutaan sumentaa tausta, niin silloin syväterävyys alue täytyy saada pieneksi.


Syväterävyysalue kasvaa kun:
- polttoväli pienenee
- tarkennusetäisyys kasvaa
- aukko pienenee

Ja taas päinvastoin:

Syväterävyysalue pienenee kun:
- polttoväli kasvaa
- tarkennusetäisyys lyhenee
- aukko kasvaa

Syväterävyyteen vaikuttaa aukon lisäksi polttoväli ja etäisyys kohteeseen.

2. Suljinaika

Suljinaika ts. valotusaika määrittelee, kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle. Se ilmoitetaan sekunnin murto-osina, kuten 1/50 tai 1/100. Suljin ikäänkuin pätkii linssin läpi tulevaa valoa 1/50 sekunnin mittaisiksi pätkiksi. Kameran kenno poimii valoa 1/50 sekunnin ajan jokaista framea kohden. Sieltä tämä informaatio siirtyy sähkösignaalina tallennusmediaale eli nykyään kortille.

Lyhyt suljinaika vähentää kennolle menevää valon määrää ja pitkällä suljinajalla kenno saa valoa runsaasti.

Pitkiä valotusaikoja (hitaita suljinnopeuksia) voi hyödyntää esimerkiksi hämärissä olosuhteissa, mutta haittapuolena on se että silloin tulee kuvaan liike-epätarkkuutta tai kuvassa tapahtuva liike aiheuttaa kuvaan haamuvarjoja. Kuvatessa lyhyellä valotusajalla voi pysäyttää liikkeen. Kun käyttää pitkää suljinaikaa kameran on hyvä olla jalustalla. Videokuvauksessa suljinaikana käytetään usein arvoa 1/50 sekunti.

Suljinaika, ISO-arvo ja aukko muodostavat valotuksen pyhän kolminaisuuden. Nimittäin ne kaikki vaikuttavat kuvan valotukseen. Kun muutat suljinaikaa tulee sinun myös muuttaa näistä vähintään toista, jotta valotus pysyisi samana.

 

3. ISO-arvo (gain)

Kameroissa on olemassa perus-ISO-arvo, jolla kuvattaessa kenno tuottaa parasta kuvanlaatua. Tuo arvo on ISO yleensä 100 tai 200. Kun kuvataan perusarvoa suuremmilla ISO-arvoilla, kennosta tulevaa signaali vahvistetaan. Jokainen ISO-arvon tuplaus on vastaava kuin yksi aukko enemmän valoa.

Kun ISO-arvoa, joudutaan kasvattamaan, niin todellisuudessa kamera kuvaa alivalottunutta kuvaa, ja sen valosignaalia kamera sähköisesti vahvistaa.
ISO-arvon kasvattamisen huono puoli on se, että se ei vahvista pelkästään kennolle tullutta valoa vaan myös taustakohinaa. Kun signaalia vahvistetaan, voimistuu myös kohina, mikä näkyy valokuvassa rakeisuutena ja värikohinana.

Mitä suurempi ISO-arvo, sitä rakeisempi kuva.

Korkeampaa ISO-arvoa joutuu yleensä käyttämään kun kuvataan hämärässä ilman jalustaa tai kun halutaan saada nopeampi suljinaika.

4. Polttoväli (Focal length)

Teknisesti määriteltynä polttoväli on objektiivin linssin ja sen takana olevan polttopisteen välinen etäisyys. Polttoväli kertoo miten laaja tai kapea objektiivin kuvakulma on. Mitä pidempi polttoväli on, sitä kapeampi on objektiivin tuottama kuvakulma.

Polttoväli ilmaistaan objektiiveissa millimetreinä, kuten 50mm tai 200mm.

Polttoväli <---> zoom: Polttoväliä vaihdetaan joko objektiivia vaihtamalla tai zoomia käyttämällä.

- Mitä suurempi polttoväli on, sitä herkemmin kuva tärähtää.

- Mitä suurempi polttoväli, sitä kauempaa voi kohteesta ottaa kuvan.

Muuttamalla polttoväliä ja pitämällä kohteen kuvassa samankokoisena kaikilla polttoväleillä on kuvan perspektiivi erilainen jokaisella polttovälillä.

perspektiivi
Normaaliobjektiivi

Polttoväliä joka vastaa kuvakulmaltaan ihmisen katsetta kutsutaan normaaliobjektiiviksi. Tämä polttoväli ei vääristä linjoja ja antaa luonnollisen näkymän. Täyden kennon kamerassa normaaliobjektiivi on 50mm.

Teleobjektiivi
tele

Teleobjektiivi on polttoväliltään > 70 mm. Teleobjektiivin käyttetään esim. luontokuvaukseen ja urheilukuvaukseen. Teleobjektiiveja on esimerkiksi 70-200mm tai 55-300mm.

Laajakulmaobjektiivi

Laajakulmaobjektiivi on polttoväliltään alle 30 mm.

5. Valkobalanssi

Luonnossa on eri väristä valoa ja eri valonlähteet säteilevät kukin omalla lämpötilallaan. Silmä mukautuu näihin vaihteluihin. Se on oppinut, minkä värinen on ihmisen iho ja millaista paperi, esimerkiksi. Kamera ei tätä opi, vaan mukautuminen pitää tehdä olosuhteiden mukaan valkobalanssin säädön avulla. Jos kameran valkobalanssi on ei täsmää vallitsevaan valoon, niin silloin sitä on säädettävä tai kameralle on opetettava, mitä valkoinen on niissä olosuhteissa. Valkobalanssin säädössä kamera säätää vallitsevassa värilämpötilassa kuvakennoilta tulevan RGB-signaalit yhtä voimakkaaksi ts. valkoiseksi. Kun kuvauspaikka tai sääolosuhteet muuttuvat, se on säädettävä uudelleen.

Valkobalanssi opetetaan näyttämällä kameralle valkoista paperia tai vaikkapa styroksilevyä (valkoista pintaa) kuvattavan kohteen edessä ja sitten etsitään kamerasta painike tai toiminto, joka säätää valkobalanssia.

Valkobalanssin ymmärtämiseksi on ymmärrettävä käsite värilämpötila.


Värilämpötila

Värilämpötila ilmoitetaan Kelvin-kämpötila-asteikolla,ja se ilmaisee säteilevän valonlähteen kuumuuden. Kynttilä tai tuli on reilusti alle 3000 kelviniä, halogeenivalo n. 3200K, aurinko päivällä 5600K ja taivaalta tuleva valo jopa yli 10.000K.

valkobalanssi

Kaikki nämä valonlähteet ihmissilmä osaa nähdä valkoisena, kamera ei. Tästä seuraa se, että aina kun siirryt kuvaamaan erilaisissa valaistusolosuhteissa, sinun täytyy säätää valkobalanssi uudelleen, jotta sen tuottama valkoinen on valkoista eikä sinistä tai keltaista.

6. Tarkennus

Kameran tarkennuksella tarkoitetaan kohteen saamista näkymään kuvassa terävänä. Terävyysalue voi olla laaja tai lyhyt riippuen kameran asetuksista ja objektiivin ominaisuuksista.

Jos videossa on tarkennus pielessä, niin sitä lähes mahdoton korjata editissä. Tämän vuoksi kuvaajan on kiinnitettävä erityistä huomiota kuvan tarkennukseen. Silloin kun kuvassa on syvyyssuunnassa liikuvia kohteita tai kuvataan liikkuvalla kameralla, on tarkennus varsin vaativa operaatio kuvaajan yksin suoritettavaksi. Jos kamerassa on tarkennusksen apuvälineitä, kuten langaton sähkoinen tai tarkennusrenkaan yhteyteen tuleva tarkennuspyörä, niin se helpottaa kuvaamista huomattavasti. Kameroissa on myös peaking-toiminto. Kun tämä päällä, niin silloin kameran näytöllä näkyy terävällä alueella ääriviiva-osoitus valitulla peaking -värillä.

focusring peaking

Manuaalinen tarkennus (MF)

Tarkennus tehdään objektiivin tarkennusrenkaasta.

focus

Aluksi valitaan tarkennuspiste, esim. kohteen silmät, sitten zoomataan silmiin lähelle ja tarkennetaan tarkennusrenkaasta. Tällöin nähdään, milloin kohde on tarkimmillaan. Tämän jälkeen kuva rajataan uudelleen ja aletaan kuvata.

Liikkuvaan kohteeseen tarkennetaessa voidaan tarkennusrenkaan liikkeet ensin harjoitella, tai jopa merkata objektiiviin kiinnitettyyn maalarinteippiin tarkennuksen alku ja loppupiste. Voidaan käyttää myös erilaisia tarkennuksen apuvälineitä ja toinen henkilö voi toimia "skarpparina".

Automaattinen tarkennus (AF)

    Tarkennustiloja (Focus Mode) on muutamia erilaisia ja ne vaihtelevat kameratyypeittäin.

  1. Kertatarkennus, yksittäinen automaattitarkennus (AF-S)
    Kun laukaisin painetaan puoleen väliin, objektiivi tarkentuu automaattisesti joko keskelle kuva-aluetta tai valitun tarkennuspisteen mukaan. Tarkennus lukittuu kyseiselle etäisyydelle, kunnes suoritetaan laukaisu tai vapautetaan laukaisin. Kun kameran tarkennuspiste on tarkentunut kohteeseen, se näkyy yleensä punaisena tai vihreänä. Haluttaessa saadaan myös äänimerkki.

  2. Jatkuva automaattitarkennus (AF-C)
    Objektiivi tarkentuu laukaisinta puoleenväliin painamalla automaattisesti aktiivisen tarkennuspisteen kohdan mukaan vaikka kameraa käännetään tai kohde liikkuu. Joskus toimii, joskus ei.

  3. Automaattitarkennus (AF-A)
    Kamera käyttää automaattisesti AF-C- ja AF-S-tarkennuksia tilanteen mukaan. Jos kohde on paikallaan, kamera käyttää AF-S-tilaa. Jos kohde liikkuu, kamera käyttää AF-C-tilaa. Kuva voidaan ottaa vain, jos kamera on pystynyt tarkentamaan.

Ihan hyvä, mutta!

Videossa automaattitarkennus näkyy kuvassa tarkennuksen pumppaamisena eli silloin kamera hakee tarkennuspistettä

Kiinteä tarkennus

Edullisimmissa kameroissa jaetenkin kamerapuhelimissa tarkennus on kiinteä, eli se on asetettu äärettömään.

7. Milloin kuvataan manuaalisäädöillä ja milloin automaattisäädöillä

Kameroissa on monestikin käsisäätöjen lisäksi kehittyneet automaatti säädöt:

  1. Valotukselle
  2. Tarkennukselle
  3. Valkobalanssille
  4. Äänisäädöille

Automatiikka soveltuu kylläkin yleensä aloittelijoille, tai sitten äkilliseen ennalta-arvaamattomaan kuvaustilanteeseen. Nimittäin automatiikan haittapuoli on se, että se pumppaa, ja toimii huonosti hämärässä, vastavalossa, nopeissa liikkeissä tai vaikkapa sekavalaistuksessa.

Pumppaaminen tarkoitaa sitä, että esim. tarkennus etsii oikeaa tarkennusarvoa menemällä sen yli ja sitten palaamalla toiseen suuntaan ja taas takaisin, kunnes oikea tarkennusarvo vihdoin löytyy. Tämä tapahtuu myös valotuksessa ja äänisäädöissä.

Ammattimaisessa kuvauksessa toiminta perustuu ennakkosuunnitteluun. Kuvausta varten joudutaan monestikin lavastamaan kuvauspaikkaa. Kamerat ja mikrofonit asetetaan paikoilleen valmiiksi kuvakäsikirjoituksen mukaisesti. Näyttelijät saapuvat paikalle sitten kun kaikki on valmiina. Tällöin pitää kameran säätöjen ja tietysti myös äänisäätöjen olla valmiina ja testattuina.

Yleensä säädöt kannattaa tehdä seuraavassa järjestyksessä:

  1. Valkobalanssi
  2. Kuvan rajaus
  3. Tarkennus
  4. Valotus
  5. Äänisäädot, jos äänet otetaan kameralla

8. Äänisäädöt

Videota kuvaavissa kameroissa on yleensä omat sisäiset mikrofonit, ja niihin pystyy myös kytkemään ulkoisen mikrofonin. Isoissa kameroissa ääniliitäntä on yleensä XLR-liitin, mutta järkkäreissä valitettavstai vain 3,5 mm plugi eli miniplugi. Koska mikrofoneissä liitin on yleensä XLR, niin silloin järkkäreissä täytyy käyttää XLR/miniplugi sovitintjohtoa.

Mikrofoniksi valitaan useinkin ulkoinen mikrofoni, koska ne ovat yleensä laadukkaampia, eivätkä ota kameran käsittelyäänia ja hurinaa niin helposti kuin sisäinen mikrofoni.

Äänisäädöistä tärkein on äänentason säätö. Äänentaso säädetään siten, ettei kovinkaan ääni särje, eli noin -6dB. Samoin valitaan onko tason säätö automaattinen vai manuaalinen. Manuaalisella äänensäädöllä estetään äänentason pumppaaaminen.

Jos mikrofoni tarvitsee fantom-jännitteen, niin se saadaan XLR-liitimestä, jos sellainen on.

Videokuvauksissa tarvitaan monenlaisia mikrofoneja. Jos käytösssä on langaton nappimikki, haulikkomikki ja tavallinen haastattelumikki, niin sillä pääsee jo pitkälle.

Valotus yleensä

Kuvan valotus riippuu siitä valon määrästä, joka pääsee kameran kuvakennolle ja myös kennosta lähtevän sähkösignaalin voimakkuudesta. Valon virtausta voi verrata veden virtaukseen.

 

aani
Apuvälineitä valotuksen säätöön

Kuvan vakaus

Vakaat kuvat ovat onnistuneen kuvauksen elinehto

Tärinättömiä kuvia saat aikaan vakaalla kuvausotteella, kimbaalilla, jalustalla tai muulla kuvanvakautus-välineellä. Isommissa kuvauksissa käytetään raiteita, dollyja, nostureita ym. välineitä

Jos välineitä ei ole käytössä tai niitä ei voi käyttää, niin silloin pitää tehdä esim. seuraavasti:

kuvausasennot

Jos kamerassa on optinen- tai sähköinen-kuvanvakain, käytä sitä muulloin paitsi silloin kun kuvaat jalustalta.

Kameranliikkeet:

Kameranliikkeillä kerrotaan ts. ne ovat osa elokuvan kerrontaa

Kameranliikkeillä on oltava tarkoitus ts. ne on suunniteltava ennakkoon. Liikkeen on oltava riittävän hidas, jotta katsoja ehtii huomioida kaiken tarpellisen. Tietysti nopearytminen aihe vaatii nopeammat kameranliikkeetkin.

Kameran liikkeet

Panorointi:
  •	Kamera kääntyy vaakasuuntaan, yleisin kameranliike 
  •	Kohteen seuraaminen 
  •	Liike
  •	Tilan esittely 
 
Tilttaus: 
  •	Kameran liike pystysuoraan 
  •	Päästä jalkoihin, korkeat rakennukset, mittasuhteet 
  
Kameran sivuttaisajo: 
  •	Kamera liikkuu sivusuunnassa. → lähellä olevat kohteet liukuvat nopeammin kuin taustalla olevat  → syvyysvaikutelma
  •	Mukanaolon tunne
  • Etääntyvä sivuttaisajo vähentää kohteen merkitystä, häivyttää kohteen...
  
Zoomaus eli optinen ajo: 
  •	LUONNOTON. 
  •	tehdään polttoväliä muuttamalla. 
  •	Edut: nopeus, yllättävien liikkeiden hallinta, ilmaisu. 
  •	Zoomauksen vaikutukset: 
  o	Polttoväli  → syvyysterävyys, perspektiivi. 
  o	Valovoima  → teleasennossa valovoima vähenee. 
  o	Aukko - vaikuttaa terävyysalueeseen eli syvyysterävyyteen eri polttoväleillä.
  
Tarkennusajo: 
  •	Kameran kuvaa ajetaan  muuttamalla tarkennuskohdetta
  
Pystysuuntainen eli nosturiajo: 
  •	Kamera nousee/laskee. 
   
Subjektiivinen kamera-ajo

• Liikuvassa käsivaralla kuvaamalla syntyy kuvan heilahtelua ja keinahtelua.

• Katsoja näkee tapahtumat liikkuvan henkilön silmien läpi katsottuina. Tällaisesta käsivaralta tehdystä kuvauksesta käytetään nimitystä subjektiivinen kameraajo.

Toimintaa kuvauspaikalla

Kuvauksissa on usein melkoinen tohina päällä, ja varsinkin ensimmäinen kuvauskerta menee usein sekoilun ja opettelun merkeissä. Siksi kuvaustilanteessa on tärkeää noudattaa mahdollisimman sujuvaa toimintatapaa.

Ohjaajan käyttämien komentojen tulee olla mahdollisimman selkeitä.

Ennen kuvaamistaotokset kannattaa harjoitella. Harjoituksen aikana osalliset ymmärtävät paremmin kohtauksen idean, ja kuvaaja pääsee sinuiksi laitteistonsa kanssa, löytää oikean kuvakulman ja varmistaa kuvan valaisun. Myös näyttelijät pääsevät sisään rooleihinsa.

Kun ohjaaja on tyytyväinen, ja kaikki kuvauksessa mukana olevat tietävät mitä tehdä, aloitetaan varsinainen kuvaaminen.

Kuvausten aluksi ohjaaja sanoo ”Kuvaus, hiljaisuus”, mikä on merkki kuvausryhmälle, että kaikkien pitää keskittyä ja olla hiljaa. Muut paikalla olijat, jotka eivät osallistu tallennukseen tai näyttelemiseen, ovat poistuneet tässä vaiheessa kuva-alan ulkopuolelle ja ovat hiljaa ja liikkumattatta. Seuraavaksi ohjaaja varmistaa kuvan ja äänen valmiuden. Saatuaan kuittaukset, hän käynnistää tallennuksen ja sitten kun klaffi on poistunut, antaa näyttelijöille luvan aloittaa. Oton lopuksi ohjaaja kiittää, jolloin näytteleminen katkeaa, ja tallennus lopetetaan.

 

 

Toiminnan järjestys

1. Rakennetaan lavastus ja valaistus

2. Kamera(t) ja mikrofoni(t) paikoilleen

3. Säädetään kamera

4. Ohjaaja ja näyttelijät paikoilleen

5. Aletaan kuvaukset

6. Kuvausten purku

Työnjako kuvauksissa

Ohjaaja on työnjohtaja

Ohjaajan kuvauskomennot kertovat, koska harjoitellaan ja koska kuvataan. 1. Ohjaaja aloittaa otoksen kuvauksen sanomalla kuuluvasti: - HILJAISUUS – KUVAUS - OVATKO KUVA JA ÄÄNI VALMIINA? 2. Kuvaaja(t) ja äänimies kuittaavat: - KAMERA1 VALMIINA jos 2 kameraa niin myös: - KAMERA2 VALMIINA - ÄÄNI VALMIINA 3. Ohjaaja komentaa kamera(t) käyntiin ja äänityksen päälle erillisessä äänitallentimessa - KUVA JA ÄÄNI Jos alkuun otetaan klaffi, niin tässävaiheessa klaffi menee kuvaan ja kertoo, mikä kohtauksen numeron ja otoksen numeron: - KOHTAUS 5, OTOS 2 ja poistuu kuvasta. 4. Ohjaaja antaa esiintyjille aloituskomennon - OLKAA HYVÄ 5. Lopuksi ohjaaja sanoo: -KIITOS (lopetuskomento kuvausryhmälle ja esiintyjille). - POIKKI sanotaan vain, jos kesken kuvauksen joku asia menee pieleen. Kun harjoitellaan ilman kuvausta ohjaaja sanoo -HARJOITUS, OLKAA HYVÄT ja harjoituksen päättymisen merkiksi -KIITOS

Kuvaajan vastuulla on kamera

Kuvaajan tärkeimmät säädot: - kuvan rajaus ja sommittelu - valotus - tarkennus - valkobalanssi Hän etsii yhdessä ohjaajan kanssa kameran paikat ja harjoittelee mahdolliset kameranliikkeet

Äänittäjän vastuulla on äänentallennus laitteet sekä äänen laatu.

Viallinen ääni pilaa otoksen. Siksi äänittäjä huolehtii seuraavista: - äänittäjä kuuntele rasahduksia tai tuulen pauketta ym. häiriöääntä. - taustaäänet pyritään pitämään vaimeina. Tämä onnistuu viemällä mikrofoni aina mahdollisimman lähelle äänilähdettä, tietysti ilman, että se näkyy kuvassa. - tavallisesti käytetään suuntaavaa haulikkomikrofonia puomin päässä tai sitten langatonta nappimikrofonia.

Klaffi

Yksi kuvausryhmän jäsenistä hoitaa klaffia. Klaffiin merkitään liidulla tai tussilla kohtauksen numero ja otoksen numero. Klaffin käyttö auttaa äänten synkronoinnissa. Ja samalla otokset tulee numeroitua.

Kuvaussihteeri

Elokuvien ja tv-sarjojen kohtaukset kuvataan harvoin käsikirjoituksen mukaan kronologisessa järjestyksessä. Kuvaussihteerin tärkein tehtävä kuvauksissa on huolehtia jatkumosta eli siitä, että kohtauksessa ei ole ristiriitaisuuksia esimerkiksi tapahtumissa tai ympäristössä. ”Kuvaustilanteessa istun ohjaajan vieressä monitorin ääressä ja katselen kuvaa, että näkyykö jotain mikä ei sinne kuulu. Jatkuvuuden seuraamisen lisäksi kuvaussihteeri kirjoittaa kuvalogia leikkaajalle ja otospäiväkirjaa.

Tuotantoryhmän koostumus

Kuvausryhmässä yleensä vähintään 3-4 tekijää. Jos on kysymys laajemmasta tuotoksesta voi tekijöitä olla kymmeniä. Seuraavaassa muutamia kuvausryhmän tehtävänimikkeitä:

‹ alkuun›