Elokuvan kuvakerronta

Elokuvan rakenne

Elokuvan pienin yksikkö on yksittäinen kuva tai frame, josta kuvattava otos muodostuu. Otos tarkoittaa yhtä kameralla otettua kuvajaksoa kahden leikkauksen välillä. Kohtaus voi esimerkiksi alkaa yleiskuvalla, josta siirrytään tiukemmin rajattuihin otoksiin, kuten lähikuviin.

Otokset muodostavat elokuvaan kohtauksen. Kohtaus koostuu lähes aina useammasta otoksesta, jotka yhdistetään toisiinsa leikkauksella. Kun esiintyjät ja paikka tai aika vaihtuu, kohtaus vaihtuu.

Peräkkäiset kohtaukset muodostavat jakson. Jakso koostuu siis useammasta kohtauksesta, jotka liittyvät toiminnallisesti yhteen.

Rakenteen sovittaminen kuvauksiin

Master Shot

Usein kohtauksen kuvauksessa käytetään ns. master shot- tekniikkaa, jossa kohtaukseen kuvataan laajat yleiskuvat. Tämä master shot voi siten toimia kohtauksen runkoja ja siihen sitten liitetään tiiviimmät kuvat tai nyanssikuvat, jotka voivat olla ns. B-roll -kuvaa.

A-roll

A-Roll on kuvaa, joka kuvaa kohtauksen päätarinan, haastattelun tai uutisosion. Se pitää sisällään ensisijainen äänen ja videon.

B-roll

B-roll kuva on otoksia joita kuvataan muun kuvaamisen ohessa. Ne voivat olla yleiskuvaa tapahtumapaikalta, lähikuvaa yksityiskohdista, mielenkiintoisia nyansseja kuvauspaiklta tai muuta sellaista, jota voidaan hyödyntää otoksen elävoittämisessa, informaation lisäämisessä tai vaikkapa leikkauskohtien piilottamisessa.

A-roll vs. B-roll

Ongelmana on, että A-Roll pelkästään voi olla tylsää, jopa puisevaa. B-Roll -materiaali saa tarinan eloon.
Toinen ongelma A-Roll-kuvassa käytöstä on se, että jos materiaali pitää sisällään huonoja kohtia, kuten yskäisyjä, tms. ei haluttuja kohtia, niin ne on korvattava jollakin. Silloin talvitaan B-roll kuvaa.

B-Roll on siis täydentävä materiaali, jota käytetään A-Rollin visuaaliseen tukemiseen. B-Rollia voidaan käytettää myös leikkauksiin, jos A-roll otoksiet eivät oikein leikkaudu toisiinsa, eli "klaffaa".

Jos A-Roll-haastattelu kertoo vaikkapa asuntopulasta, niin B-Rollissa voidaan näytettaa taloja tai onnettomia perheitä yms. B-roll on supportoivaa, eli tarinaa tukevaa materiaalia, joka vähemmän tärkeältä, mutta liittyy aiheeseen.

Huomiopiste:

Kuvan kohta, johon katsojan otaksutaan kiinnittävän eniten huomiota. Katsojan huomio kiinnittyy usein kuvassa tapahtuvaan liikkeeseen tai esimerkiksi henkilön silmiin tai suuhun.

      • Kuvasta toiseen siirryttäessä katsojan huomion olisi hyvä kiinnittyä samaan kohtaan.
      • Huomiopisteen vaihteleminen kuvan puolelta toiselle vaikeuttaa elokuvan seuraamista.


   

Kuvan sommittelu ja rajaus

-Sommittelu tarkoittaa rajatun kuvan sisäisten elementtien sijoittelua sekä sitä, miten ne ovat näkyvillä suhteessa toisiinsa. Pyrkimyksenä on järjestää kuvan eri elementtien sijoittelua siten, että kohde nousee esiin mahdollisimman näyttävällä tavalla.

-Rajaus määrittelee sen mitä kameralla otettavassa kuvassa näkyy.

Videokameralla kuvattaessa pätevät kuvan ja otoksen sommittelussa ja rajauksessa samat säännöt kuin muidenkin kuvien sommittelussa.

Kohteen ja kameran liikkuminen vaativat kuvaajalta kykyä muuttaa kuvan sommittelua ja rajausta otoksen edetessä.

Sommittelussa kannattaa huomioida ainakin kultainen leikkaus, joka videokuvaamisen yhteydessä tunnetaan paremmin nimellä kolmannesten sääntö.

• kohde keskellä kuva-alaa koetaan yleensä sommittelullisesti mielenkiinnottomaksi (japaninlippu syndrooma)
• sommittelusta saadaan tasapainoisempi ja mielenkiintoisempi sijoittamalla kohteet tai niiden tärkeimmät osat kultaisen leikkauksen linjoille
• Katseelle on jätettävä tilaa; näin kuvalle ja katseelle luodaan selvä suunta
• Myös liikkeen suuntaan on jätettävä tilaa. Tila kohteen edessä antaa liikkeelle suunnan ja katsoja voi ennakoida henkilöä kohtaavat esteet
• Pään päällä sopivasti tilaa, silmät ovat kultaisen leikkauksen linjalla ja katseella on tilaa
• Kuvaustilanteessa jää joskus huomaamatta taustalla olevien kohteiden sijoittuminen suoraan kuvattavan henkilön taakse. Tällöin saattaa syntyä vaikutelma, että henkilön päästä kasvaa tai siihen on kiinnittynyt jotain --> pää paalun kohdalla.
• Kuvan rajauksella pyritään suuntaamaan katsojan huomio haluttuihin asioihin. Aloittelija kuvaa asiat usein liian laajassa kuvakoossa, jolloin on vaarana katsojan huomion kiinnittyminen epäolennaisiin asioihin ja pahimmillaan jopa juonen seuraamisen kannalta tärkeiden seikkojen jääminen huomaamatta
• Hyvä yleisohje videon tekemiseen: näytä ja kerro katsojalle ainoastaan halutun sanoman kannalta oleelliset asiat

Sommittelun perusmuodot

Vaakasommittelussa pääasialliset linjat ovat vaakatasossa. Esimerkiksi horisontti, järven ranta.

Pystysommittelussa nämä linjat ovat vastaavasti pystysuuntaisia. Esimerkiksi puiden rungot.

Lävistyssommittelun tehtävänä on antaa kuvalle syvyysvaikutelmaa.

Kaarisommittelussa linja taas seuraa jotakin kaarevaa muotoa.

Sommittelun perussäännöt

1. Symmetria kuvan sommittelussa
2. Katsetta johtavat linjat
3. Rajaus voi parantaa sommittelua
4. Kuvan syvyysvaikutelma
5. Kehystäminen tuo kuviin syvyyttä
6. Vastavärit
7. Kultainen leikkaus tai kolmanneksen sääntö

9 composition tips ( Steve McCurry)

Kameran näkökulma

Objektiivinen kamera = Kamera tarkkailee elokuvan tapahtumia ulkopuolisena ja katsoja seuraa kerrontaa 
kameran rajaamalta paikalta. 

Subjektiivinen kamera = Katsoja samaistuu esiintyjän näkökulmaan. Vakioratkaisuissa esim. näytetään ensiksi 
lähikuva esiintyjästä, joka kääntää katseensa kuvakehyksen
 ulkopuolelle tai kohti kameraa. Tämän jälkeen leikataan subjektiiviseen kuvaan, siihen mitä esiintyjä näkee (POV eli point of view).

Suoraan kameralle esiintyminen = Yleensa ei esiinnytä suoraan kameralle tai katsota suoraan kameraan.
Täta voidaan tietoisesti rikkoa. Näin on tehty esim. uuden aallon elokuvissa, joissa näyttelijät saattavat 
kesken kohtausta kääntyä kohti kameraa ja puhutella katsojaa.

Hyvä editoinnin sääntöjä

Leikkaamisen sujuvuus:

• Hyvä leikkaus (ammattikielellä skarvi) on huomaamatonta ja sujuvaa

• Katsojan huomio ei saisi kiinnittyä leikkaukseen

• Leikkaus etenee kuvan sisällön ja tapahtumien mukaan, ei esimerkiksi kuvan keston mukaan.

• Laita leikkaus "oikeaan kohtaan"

Vastakuvat

Keskustelut kuvataan yleensä kuva-vastakuva-asetelmalla. Vastakuvissa sama kuvakoko, sommitteli peilikuvana. Leikkaus helppoa keskustelijasta toiseen.

Kuvien vaihtuvuus ja perspektiivi:

• Kuvakulmaa ja kuvakokoa kannattaa vaihdella. Perspektiivien vaihtelu auttaa katsojaa eläytymään näkemäänsä.

Kameran perspektiivillä voidaan vaikuttaa videosisällön seuraavasti:

- Silmätaso koetaan neutraaliksi, koska silloin katsoja on yhdenvertainen kameran kanssa

- Alhaalta ylös kuvattuna (sammakkoperspektiivi), kohde esitetään ylväänä, mahtavana arvovaltaisena, mutta mahdollisesti myös uhkaavana.

- Ylhäältä alas, eli lintuperspektiivistä kuvaaminen on sen vastakohta ja kuvattu kohdeesitetään surkeana, alisteisempana tai vaatimattomalta.

Kuvaamalla yllättävämmistä kuvakulmista, kuten maantasolta, voidaan arkisistakin asioista muokataielenkiintoisia, kun niitä ei esitellä katsojille totutusta perspektiivistä.

• Toisiaan seuraavien kuvien ei tulisi olla kovin eripituisia.

• Liian eripituiset kuvat tekevät elokuvasta rytmisesti vaativaa katseltavaa.

Liike:

Kun liike katkaistaan ja se jatkuu seuraavassa otoksessa, liikkeen tulee jatkua samana ja säilyä tasaisesti etenevänä. Toiminnan tempon, rytmin ja liikenopeuden on oltava leikkauskohdassa yhteensopivia. Myös värien ja valaistuksen jatkumista leikkauskohtien yli on tarkkailtava.Liikkeeseen leikkaaminen on oikein tehtynä tehokkain tapa tehdä leikkaus huomaamattomasti. Kannattaa leikata liikkeestä liikkeeseen, jos siihen vain on mahdollisuus.

• Liikkeen jatkuvuus on huomioitava, esim. jos ihminen poistuu kuvasta vasemmalle, seuraavassa kuvassa hän tulee oikealta.

Suojaviiva:

• Liikkeen on paras jatkua kuvissa samansuuntaisena. Jos peräkkäin juoksevia henkilöitä kuvataan eri puolilta, he näyttävät juoksevat toisiaan vastaan.

• Suojaviivan voi ylittää kuvaamalla suojaviivan ylitys sen suuntaisella otolla

Klaffivirheet:

Klaffivirheet ovat kerronnallisia hypähdyksiä (hyppyskarvi =hyppyleikkaus), joissa katsojan ajan ja paikan taju häiriintyy. Myös jatkuvuuden illuusion rikkovat epäjatkuvuudet kohteissa, esiintyjissä ja esineissä. Klaffivirheet vaikuttat katsomis- kokemukseen vahingoittamalla sen uskottavuutta.

Klaffivirheet syntyvät usein inhimillisistä syistä, mutta niitä voivat aiheuttaa myös laitteisto ja ohjelmistot (tekniset virheet)

1.Väärä kuvakoon muutos

2. Liian pieni kuvakulman muutos: hypähdys, koska kuvat ovat liian samanlaiset - muutos tulisi olla > 30 astetta.

3. Liian suuri kuvakulman muutos: saattaa sekoittaa ajan ja paikan jatkuvuuden taustan muuttuessa liian rajusti.

4. Lavasteiden jatkuvuus, rekvisiitan jatkuvuus, esiintyjän jatkuvuus

5. Valaistuksen, värimaailman, tarkennuksen jatkuvuus

6. Kohteen jatkuvuus kuvakulman ja kuvakoon säilyessä (ns. täsmäyvirhe)

7. Suojaviivan ylitys

8. Äänen jatkuvuus

Klaffivirheet voidaan jakaa seuraavanlaisiin ryhmiin:

Dramaturgia

KÄSIKIRJOITUSTEORIOITA

Kolminäytöksinen rakenne

Lähes jokaisen länsimainen tarina voidaan jakaa kolmeen osaan:

Ensimmäinen näytös, joka on noin 1/4 elokuvasta, jossa:

- esitellään päähenkilöt ja heidän “tavallinen maailmansa”

– tapahtuu jotain yllättävää ja arjen rikkovaa, jota päähenkilö ei voi ohittaa

– päähenkilö lähtee seikkailuun

Toinen näytös, joka on noin 2/4 elokuvasta ja jossa

– päähenkilö kohtaa kasvavia vaikeuksia,

– oppii kantapään kautta uusia asioita itsestään

– kohtaa vastoinkäymisen, joka saa hänet melkein luovuttamaan

– ryhdistäytyy ja lähtee viimeiseen taisteluun

Kolmas näytös, joka on noin 1/4 elokuvasta ja jossa

– päähenkilö kokoaa itsensä – käy viimeisen taistelun – voittaa

Elokuva ja genret

Elokuvan syntymäpäivänä voidaan pitää joulukuun 28. päivää vuonna 1895. Silloin Antoine Lumiére isännöi Pariisin järjestettyä, poikiensa kehittämillä kameroilla kuvattujen ja heidän rakentamillaan projektoreilla esitettyjen elävien kuvien näytöstä.

Genre tarkoittaa elokuvan tyylilajia ja genrejä on esimerkiksi seuraavat:

►lännenelokuva 
►nuorisoelokuva
►musikaali 
►kauhuelokuva
►sotaelokuva
►rakkauselokuva
►melodraama 
►sci-fi
►rikoselokuva
►gangsterielokuva
►toimintaelokuva 
►komedia
►fantasia 
►animaatio
►lasten elokuvat
►dokumentti
►mokumentti
ym.  


Mainstream malli koko elokuvaan

1.näytös: 30 minuutin alkukehittely
koukku, houkutin
kiihottava 
välikohtaus tai selkkaus
ensimmäinen juonenkäänne
2.näytös: 60 minuutin kehittelyosa
ensimmäinen huomiokohta
keskikohta
toinen huomiokohta
toinen juonenkäänne
3.näytös: 30 minuutin ratkaisu
ja päätösosa
kriisi
kliimaksi
ratkaisu

”Pirilä 2008, 119"