Typografiaa

Sanalla typografia tarkoitetaan kirjainten muotoon ja käytettävyyteen liittyviä asioita.

Typografia on tekstityypin, kuvien ja taiton tyylin yhdistämistä. Siihen sisältyy kirjaintyyppin ja koon määrittelyä, tekstipalkin ja palstojen muotoilua, tyhjän tilan määrittelyä, värien ja kuvituksen valintaa sekä kansi- ja paperimateriaalin valintaa.

-fontti (=kirjasinleikkausten kokoelma, perhe)
-väli: merkkiväli, sananväli, riviväli, kappaleväli, otsikkoväli,
-palstaväli, marginaali, kuvan tai muun elementin ja tekstin
-väri, sävy
-linja, palkki
-kuvat, kuviot
-materiaali (paperi, muovi, näyttö…)
-koko
-mitat

  

Typografialla on kaksi tehtävää:

1) asiasisällön välittäminen - luettavuus - tekstilohkojen erottaminen ja looginen eteneminen 2) visuaalisen ilmeen antaminen - teksti on samanlainen visuaalinen elementti kuin kuva - tekstityypit on valittava halutun tyylin mukaan.

Päätteetön kirjaintyyli ja päätteellinen kirjaintyyli

- Pääteviivallisia eli päätteellisiä kirjasintyyppejä nimitetään nimellä serif tai antiikva

- pääteviivattomia nimellä sans-serif tai groteski

Päätteettömät kirjasintyypit ovat usein helpompia lukea tietokoneen näytöllä kuin pääteviivalliset, mutta paperilla päinvastoin.

ss

ss

 

Kirjainleikkaus

Kirjaintyypin eri versiot: esim. lihava tai kavennettu leikkaus

- Extended/Wide - levennetty laajennettu

- Light - laiha leikkaus

- Book - normaali leikkaus

- Regular - normaali leikkaus

- Medium - normaali, puolilihava leikkaus

- Demibold, semibold - puolilihava leikkaus

- Bold - lihava leikkaus

- Extra Bold - erittäin lihava leikkaus

- Italic - kursiivi

- Condensed - kavennettu

- Extra Bold Condensed - erittäin lihava kavennettu

Versaalit ja gemennat

Versaali (isot kirjaimet)

gemena (pienet kirjaimet)

Suurimmassa osassa kirjaintyyppejä on sekä versaali-, että gemenakirjaimistot. Versaalit ovat mahtipontisempia ja samalla jäykempiä kuin gemenat.

 

 

Kirjaimen anatomia ja osat

ss

 

ss

 

Tekstin eri osat

Otsikot

tehtävänä on:
- houkutella lukija artikkeliin
- huolehtia julkaisun yhtenäisyydestä ja jutun
yleisestä sävystä

Otsikon pitäisi
- kuvastaa visuaalisesti ajatusta
- muodostaa kontrastin leipätekstille

Ingressi
tehtävänä on:
- kertoa miksi lukijan kannattaa tutustua juttuun

Ingressin paikka
- otsikon jälkeen
- ennen leipätekstiä

Ingressin tekstityyli:
- koko suurempi tai vahvempi kuin leipäteksti
- voi olla myös kursivoitua tekstiä

Kuvatekstit
- sisällöllisesti erittäin tärkeitä, koska useimmat ihmiset lukevat jutuista ainakin kuvatekstit
- sijaittava kuvan välittömässä läheisyydessä

Kuvatekstin tekstityyli
- usein leipätekstityypin lihavoidulla tai kursivoidulle
leikkauksella
- usein kooltaan pienempää kuin leipis

Väliotsikot
- jakavat leipätekstin lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi
- erotettava leipätekstityylistä esim. tummempi,
suurempi kirjasintyyppi
- voi käyttää myös eri kirjasintyyppiä kuin leipis

Leipäteksti
- julkaisun perusteksti
- leipis pitää latoa sellaisella kirjasintyypillä, jonka
hahmon tunnistettavuus on hyvä.

Antikva vai groteski
- kirjainten helppolukuisuus perustuu oppimiseen, esim. sanomalehdissä leipis on yleensä antikvaa
- molempia käytetään
- julkaisun tyyli vaikuttaa

Otsikon ja leipätekstin valinnan jälkeen on aika valita tyylit väliotsikoille, ingressille, äläyksille
(leipätekstistä esiin nostetut repliikit, jotka ladotaan isommalla ja sijoitetaan erillisinä elementteinä) ja kuvateksteille.

Yleensä suositellaan käytettäväksi enintään kolmea eri kirjainlajia samassa
yhteydessä. Otsikko voi olla yhdenlainen, väliotsikot toisenlaisia ja leipäteksti ja ingressi
kolmannenlaisia.

Ingressi ladotaan usein yhtä tai kahta pistettä isommalla kuin leipäteksti sekä
mahdollisesti lihavoituna. Kuvatekstit vastaavasti ladotaan yhtä tai kahta pistettä pienemmällä
kuin leipäteksti ja usein myös kursiivilla.

 

 

Lyhyt oppimäärä typografian käytöstä julkaisussa

1. Kaksi hyvin valittua kirjantyyliä (kansanomaisesti: fonttia) on parempi kuin kymmenen erilaista samassa tekstissä: otsikoille oma ja leipätekstille oma.

2. Valitse sopiva kirjain koko: leipäteksti normaalisti 10-12 pistettä (pt) printissä, 14-16 px näytöllä. Vanhemmat immeiset näkevät huonommin.

3. Antiikvat eli päätteelliset kirjaintyylit ovat helppolukuisia ja elegantteja -> sopii pitkiin teksteihin, kirjoihin. Ei pieniin teksteihin näytölle.

4. Groteskit eli päätteettömät kirjaintyylit ovat moderneja -> sopii näytölle, manuaaleihin, ohjeisiin, otsikoihin, kapeisiin palstoihin

5. Käytä max. kolmiportaista väliotsikointia: väliotsikko, väliväliotsikko ja väliväliväliotsikko -> erota ne toisistaan vähintään 2 pistekoolla (2pt) toisistaan mahdollisesti vahvenna (Bold) ja käytä värejä

6. ISOT KIRJAIMET HUUTAA! Haluatko huutaa? -> hankalaa luettavaa -> käytä vain otsikoissa ja lyhyissä korostuksissa

7. Vältä pitkiä rivejä - sopiva n. 60 merkkiä/rivi - max 90 ja vältä liian lyhyitä rivejä - ei alle 40

8. Vältä palstan keskittämistä -> pitkiä tekstejä on erittäin hankala lukea -> silmä ei pysy rivillä -> käytä harkiten vaikka kuvateksteissä

9. Vältä tasapalstaa verkkosivuilla -> netti ei tavuta -> pitkiä sanavälejä -> hankala lukea

10. Käytä korostamiseen vahvennusta, kursiivia, alleviivausta harkiten -> erottamaan asioita tekstin seasta - ei koko tekstiä. HUOM! Alleviivaus netissä tarkoittaa linkkiä.

11.Väliotsikko jäsentää. Hyvän ladontaperinteen mukaan on väliotsikko lähempänä
alkavaa kappaletta kuin lopettavaa. Mittana käytetään ilmatilaa, joka jää väliotsikon ylä- ja alapuolelle. Yläpuolelle jätetään 2/3 kokonaistilasta ja väliotsikonm alapuolelle 1/3. Tila on riippuvainen väliotsikon kirjaintyypin x-korkeudesta ja sitä voi säätää tapauskohtaisesti

 

Harjoitus typografiasta:

-toteutetaanphotoshopilla, koko A4, exportataan pdf:ksi ja tulostetaan

ss

Julisteen koko A4, toteutus Photoshopilla ja tallenna se pdf-tiedostona, kun se on valmis.