Videokameralla kuvattaessa pätevät kuvan ja otoksen sommittelussa ja rajauksessa samat säännöt kuin muidenkin kuvien sommittelussa.

Kohteen ja kameran liikkuminen vaativat kuvaajalta kykyä muuttaa kuvan sommittelua ja rajausta otoksen edetessä.

Sommittelussa kannattaa huomioida ainakin kultainen leikkaus, joka videokuvaamisen yhteydessä tunnetaan paremmin nimellä kolmannesten sääntö.

• kohde keskellä kuva-alaa koetaan yleensä sommittelullisesti mielenkiinnottomaksi (japaninlippu syndrooma)
• sommittelusta saadaan tasapainoisempi ja mielenkiintoisempi sijoittamalla kohteet tai niiden tärkeimmät osat kultaisen leikkauksen linjoille
• Katseelle on jätettävä tilaa; näin kuvalle ja katseelle luodaan selvä suunta
• Myös liikkeen suuntaan on jätettävä tilaa. Tila kohteen edessä antaa liikkeelle suunnan ja katsoja voi ennakoida henkilöä kohtaavat esteet
• Pään päällä sopivasti tilaa, silmät ovat kultaisen leikkauksen linjalla ja katseella on tilaa
• Kuvaustilanteessa jää joskus huomaamatta taustalla olevien kohteiden sijoittuminen suoraan kuvattavan henkilön taakse. Tällöin saattaa syntyä vaikutelma, että henkilön päästä kasvaa tai siihen on kiinnittynyt jotain --> pää paalun kohdalla.
• Kuvan rajauksella pyritään suuntaamaan katsojan huomio haluttuihin asioihin. Aloittelija kuvaa asiat usein liian laajassa kuvakoossa, jolloin on vaarana katsojan huomion kiinnittyminen epäolennaisiin asioihin ja pahimmillaan jopa juonen seuraamisen kannalta tärkeiden seikkojen jääminen huomaamatta
• Hyvä yleisohje videon tekemiseen: näytä ja kerro katsojalle ainoastaan halutun sanoman kannalta oleelliset asiat

Objektiivinen kamera = Kamera tarkkailee elokuvan tapahtumia ulkopuolisena ja katsoja seuraa kerrontaa 
kameran rajaamalta paikalta. 

Subjektiivinen kamera = Katsoja samaistuu esiintyjän näkökulmaan. Vakioratkaisuissa esim. näytetään ensiksi 
lähikuva esiintyjästä, joka kääntää katseensa kuvakehyksen
 ulkopuolelle tai kohti kameraa. Tämän jälkeen leikataan subjektiiviseen kuvaan, siihen mitä esiintyjä näkee (POV eli point of view).

Suoraan kameralle esiintyminen = Yleensa ei esiinnytä suoraan kameralle tai katsota suoraan kameraan.
Täta voidaan tietoisesti rikkoa. Näin on tehty esim. uuden aallon elokuvissa, joissa näyttelijät saattavat 
kesken kohtausta kääntyä kohti kameraa ja puhutella katsojaa.

Hyvä editoinnin sääntöjä

Leikkaamisen sujuvuus:

• Hyvä leikkaus (ammattikielellä skarvi) on huomaamatonta ja sujuvaa

• Katsojan huomio ei saisi kiinnittyä leikkaukseen

• Leikkaus etenee kuvan sisällön ja tapahtumien mukaan, ei esimerkiksi kuvan keston mukaan.

• Laita leikkaus "oikeaan kohtaan"

Vastakuvat

Keskustelut kuvataan yleensä kuva-vastakuva-asetelmalla. Vastakuvissa sama kuvakoko, sommitteli peilikuvana. Leikkaus helppoa keskustelijasta toiseen.

Kuvien vaihtuvuus:

• Peräkkäisten kuvien tulee olla kuvakooltaan 2/5 säännön mukaisia eli vähintään kahden ja enintään viiden kuvakoon muutos • Kuvakulmaa kannattaa vaihdella. Perspektiivien vaihtelu auttaa katsojaa eläytymään näkemäänsä .

 

• Toisiaan seuraavien kuvien ei tulisi olla kovin eripituisia.

• Liian eripituiset kuvat tekevät elokuvasta rytmisesti vaativaa katseltavaa.

Liike:

• Leikkaus liikkeeseen:

Kun liike katkaistaan ja se jatkuu seuraavassa otoksessa, liikkeen tulee jatkua samana ja säilyä tasaisesti etenevänä. Toiminnan tempon, rytmin ja liikenopeuden on oltava leikkauskohdassa yhteensopivia. Myös värien ja valaistuksen jatkumista leikkau skohtien yli on tarkkailtava.Liikkeeseen leikkaaminen on oikein tehtynä tehokkain tapa tehdä leikkaus huomaamattomasti. Kannattaa leikata liikkeestä liikkeeseen, jos siihen vain on mahdollisuus.

• Liikkeen jatkuvuus on huomioitava, esim. jos ihminen poistuu kuvasta vasemmalle, seuraavassa kuvassa hän tulee oikealta.

Suojaviiva:

• Liikkeen on paras jatkua kuvissa samansuuntaisena. Jos peräkkäin juoksevia henkilöitä kuvataan eri puolilta, he näyttävät juoksevat toisiaan vastaan.

• Suojaviivan voi ylittää kuvaamalla suojaviivan ylitys sen suuntaisella otolla

Huomiopiste:

      • Kuvasta toiseen siirryttäessä katsojan huomion olisi hyvä kiinnittyä samaan kohtaan.
      • Katsojan huomio kiinnittyy usein kuvassa tapahtuvaan liikkeeseen tai esimerkiksi henkilön silmiin tai suuhun.
      • Huomiopisteen vaihteleminen kuvan puolelta toiselle vaikeuttaa elokuvan seuraamista.

Klaffivirheet:

Klaffivirheet ovat kerronnallisia hypähdyksiä (hyppyskarvi =hyppyleikkaus), joissa katsojan ajan ja paikan taju häiriintyy. Myös jatkuvuuden illuusion rikkovat epäjatkuvuudet kohteissa, esiintyjissä ja esineissä.

1.Väärä kuvakoon muutos

2. Liian pieni kuvakulman muutos: hypähdys, koska kuvat ovat liian samanlaiset - muutos tulisi olla > 30 astetta.

3. Liian suuri kuvakulman muutos: saattaa sekoittaa ajan ja paikan jatkuvuuden taustan muuttuessa liian rajusti.

4. Lavasteiden jatkuvuus, rekvisiitan jatkuvuus, esiintyjän jatkuvuus

5. Valaistuksen, värimaailman, tarkennuksen jatkuvuus

6. Kohteen jatkuvuus kuvakulman ja kuvakoon säilyessä

7. Suojaviivan ylitys

8. Äänen jatkuvuus

KÄSIKIRJOITUSTEORIOITA

Kolminäytöksinen rakenne

Lähes jokaisen länsimainen tarina voidaan jakaa kolmeen osaan:

Ensimmäinen näytös, joka on noin 1/4 elokuvasta, jossa:

- esitellään päähenkilöt ja heidän “tavallinen maailmansa”

– tapahtuu jotain yllättävää ja arjen rikkovaa, jota päähenkilö ei voi ohittaa

– päähenkilö lähtee seikkailuun

Toinen näytös, joka on noin 2/4 elokuvasta ja jossa

– päähenkilö kohtaa kasvavia vaikeuksia,

– oppii kantapään kautta uusia asioita itsestään

– kohtaa vastoinkäymisen, joka saa hänet melkein luovuttamaan

– ryhdistäytyy ja lähtee viimeiseen taisteluun

Kolmas näytös, joka on noin 1/4 elokuvasta ja jossa

– päähenkilö kokoaa itsensä – käy viimeisen taistelun – voittaa