Kuvaustekniikka

Valotus pykälät

Valotus on kameraan päästetyn valon määrä ja se koostuu kolmesta tekijästä:

Oikean valotuksen saaminen edellyttää näiden kolmen elementin säätämistä, kunnes ne ovat tasapainossa.

Kaikkien näiden elementtien säätö mitataan aukkoarvoina. Valotuksen muuttaminen yhdellä aukkoarvolla, joko kaksinkertaistaa tai puolittaa valon määrän. Jokaisella valotuksen elementillä (aukko, ISO, suljinnopeus) on oma asteikonsa, joissa asteikon peruspykälän muuttaminen suuntaansa aiheuttaa yhden aukkoarvon muutoksen valotuksessa.

Kun otat yhden pykälän pois kolmion yhdeltä puolelta, sinun on yleensä kompensoitava lisäämällä pykälä toiselle puolelle, jotta sama valotus säilyy. Esimerkiksi, jos vähennät kaksi pykälää aukosta, sinun on lisättävä suljinnopeutta ja / tai ISO-arvoon muutoksen kompensoimiseksi.

Suljinasteikko

Suljinaika määrittelee, kuinka pitkän ajan valoa pääsee kameran kennolle. Se ilmoitetaan sekunnin murto-osina, kuten 1/50 tai 1/100. Suljin ikäänkuin pätkii linssin läpi tulevaa valoa 1/50 sekunnin mittaisiksi pätkiksi. Kameran kenno poimii valoa 1/50 sekunnin ajan jokaista framea kohden.

Voit lisätä suljinnopeutta yhdellä pysäkeellä jakamalla arvon 2: lla. Esimerkiksi: 1 ″ (mikä tarkoittaa yhtä sekuntia) ÷ 2 = 1/2 sekuntia Tämä puolittaa valon määrän kennolla.

Pienennä suljinnopeutta yhdellä pysäytyksellä kertomalla arvo 2: lla. Esimerkiksi: (1/4 sekunnista) x 2 = 1/2 sekunnista Tämä kaksinkertaistaa valon määrän kennolla.

ISO-ateikko

Kameroissa on olemassa perus-ISO-arvo, jolla kuvattaessa kenno tuottaa parasta kuvanlaatua. Tuo arvo on ISO yleensä 100 tai 200. Kun kuvataan perusarvoa suuremmilla ISO-arvoilla, kennosta tulevaa signaali vahvistetaan. Aiemmin filmikameroissa ISO-arvo tarkoitti filmin valoherkkyyttä.

Jos haluat lisätä ISO-arvoa yhdellä aukolla, kerro arvo kahdella.

Esimerkiksi: ISO 100 x 2 = ISO 200 Tämä vahvistaa valon määrän kaksinkertaiseksi kennolla.

Aukkoasteikko

Objektiivin oleellisimpia ominaisuuksia on sen aukko. Aukko on linssin se reikä, jonka läpi valo kulkee, ja sitä voidaan suurentaa tai pienentää. Sehän vaikuttaa kuvan valotukseen ja myös terävyysalueen syvyyteeen.

Aukkoluku tarkoittaa aukon halkaisijan suhdetta polttoväliin. Ts. aukkoluku = aukon halkaisija jaettuna polttovälillä.

Kuten ISO ja suljinnopeuskin, aukon muuttaminen yhdellä pykälällä joko kaksinkertaistaa tai puolittaa kennolle tulevan valomäärän. Tällöin aukon pinta-ala tuplaantuu tai puolittuu

Histogrammi: Kuvan histogrammi on graafi, joka esittää kuvan valoisuusarvot. Histogrammia katsomalla valotuksesta voi kertoa paljon. Siitä voi nähdä mm., miten kuva on valottunut ja onko kuvassa puhkipalaneita tai tukkoon menneitä kohtia.

Kuvan vakaus

Vakaat kuvat ovat onnistuneen kuvauksen elinehto

Tärinättömiä kuvia saat aikaan vakaalla kuvausotteella, kimbaalilla, jalustalla tai muulla kuvanvakautus-välineellä. Isommissa kuvauksissa käytetään raiteita, dollyja, nostureita ym. välineitä

Jos välineitä ei ole käytössä tai niitä ei voi käyttää, niin silloin pitää tehdä esim. seuraavasti:

Tukeva, käsiä jännittämätön ote kamerasta ja tukeva haara asento, olkatuki
voit tukeutua itse johonkin vaikka seinään, tolppaan, aitaan tms.
voit tukea kameraa vaikkapa tuolia, aitaa, auton avoimen ikkunan alareunaa vasten

Jos kamerassa on optinen- tai sähköinen-kuvanvakain, käytä sitä muulloin paitsi silloin kun kuvaat jalustalta.

Kameranliikkeet:

Kameranliikkeillä kerrotaan ts. ne ovat osa elokuvan kerrontaa

Kameranliikkeillä on oltava tarkoitus ts. ne on suunniteltava ennakkoon. Liikkeen on oltava riittävän hidas, jotta katsoja ehtii huomioida kaiken tarpellisen. Tietysti nopearytminen aihe vaatii nopeammat kameranliikkeetkin.

Kameran liikkeet

Panorointi:
  •	Kamera kääntyy vaakasuuntaan, yleisin kameranliike 
  •	Kohteen seuraaminen 
  •	Liike
  •	Tilan esittely 
 
Tilttaus: 
  •	Kameran liike pystysuoraan 
  •	Päästä jalkoihin, korkeat rakennukset, mittasuhteet 
  
Kameran sivuttaisajo: 
  •	Kamera liikkuu sivusuunnassa. → lähellä olevat kohteet liukuvat nopeammin kuin taustalla olevat  → syvyysvaikutelma
  •	Mukanaolon tunne
  • Etääntyvä sivuttaisajo vähentää kohteen merkitystä, häivyttää kohteen...
  
Zoomaus eli optinen ajo: 
  •	LUONNOTON. 
  •	tehdään polttoväliä muuttamalla. 
  •	Edut: nopeus, yllättävien liikkeiden hallinta, ilmaisu. 
  •	Zoomauksen vaikutukset: 
  o	Polttoväli  → syvyysterävyys, perspektiivi. 
  o	Valovoima  → teleasennossa valovoima vähenee. 
  o	Aukko - vaikuttaa terävyysalueeseen eli syvyysterävyyteen eri polttoväleillä.
  
Tarkennusajo: 
  •	Kameran kuvaa ajetaan  muuttamalla tarkennuskohdetta
  
Pystysuuntainen eli nosturiajo: 
  •	Kamera nousee/laskee.

Subjektiivinen kamera-ajo

• Liikuvassa käsivaralla kuvaamalla syntyy kuvan heilahtelua ja keinahtelua.

• Katsoja näkee tapahtumat liikkuvan henkilön silmien läpi katsottuina. Tällaisesta käsivaralta tehdystä kuvauksesta käytetään nimitystä subjektiivinen kameraajo.

Tuotantoryhmän koostumus

Kuvausryhmässä yleensä vähintään 3-4 tekijää + esiintyjät. Jos on kysymys laajemmasta tuotoksesta voi tekijöitä olla kymmeniä. Seuraavaassa muutamia kuvausryhmän tehtävänimikkeitä:

Kuvaaja
kamera-assistentti
Äänittäjä
Ohjaaja
Kuvaussihteeri
Valaisijat
Maskeeraajat
Lavastajat
Puvustajat

Tekemisen järjestys ja Toiminta kuvauspaikalla

1. Rakennetaan lavastus ja valaistus

2. Kamera(t) ja mikrofoni(t) paikoilleen

3. Säädetään kamera

4. Ohjaaja ja näyttelijät paikoilleen

5. Aletaan kuvaukset

6. Kuvausten purku

Kuvaukset

Kuvauksissa on usein melkoinen tohina päällä, ja varsinkin ensimmäinen kuvauskerta menee usein sekoilun ja opettelun merkeissä. Siksi kuvaustilanteessa on tärkeää noudattaa mahdollisimman sujuvaa toimintatapaa.

Ohjaajan käyttämien komentojen tulee olla mahdollisimman selkeitä.

Ennen kuvaamista otokset kannattaa harjoitella. Harjoituksen aikana osalliset ymmärtävät paremmin kohtauksen idean, ja kuvaaja pääsee sinuiksi laitteistonsa kanssa, löytää oikean kuvakulman ja varmistaa kuvan valaisun. Myös näyttelijät pääsevät sisään rooleihinsa.

Kun ohjaaja on tyytyväinen, ja kaikki kuvauksessa mukana olevat tietävät mitä tehdä, aloitetaan varsinainen kuvaaminen.

Kuvausten aluksi ohjaaja sanoo ”Kuvaus, hiljaisuus”, mikä on merkki kuvausryhmälle, että kaikkien pitää keskittyä ja olla hiljaa.

Muut paikalla olijat, jotka eivät osallistu tallennukseen tai näyttelemiseen, ovat poistuneet tässä vaiheessa kuva-alan ulkopuolelle ja ovat hiljaa ja liikkumattatta.

Seuraavaksi ohjaaja varmistaa kuvan ja äänen valmiuden.

Saatuaan kuittaukset, hän käynnistää tallennuksen ja sitten kun klaffi on poistunut, antaa näyttelijöille luvan aloittaa.

Oton lopuksi ohjaaja kiittää, jolloin näytteleminen katkeaa, ja tallennus lopetetaan.

Työnjako kuvauksissa

Ohjaaja on työnjohtaja 
 Ohjaajan kuvauskomennot kertovat, koska harjoitellaan 
 ja koska kuvataan.

1. Ohjaaja aloittaa otoksen kuvauksen sanomalla kuuluvasti: 

- HILJAISUUS – KUVAUS

- OVATKO KUVA JA ÄÄNI VALMIINA?

2. Kuvaaja(t) ja äänimies kuittaavat:

- KAMERA1 VALMIINA 
jos 2 kameraa niin myös: 

- KAMERA2 VALMIINA 
- ÄÄNI VALMIINA

3. Ohjaaja komentaa kamera(t) käyntiin ja äänityksen 
päälle erillisessä äänitallentimessa

- KUVA JA ÄÄNI 

Jos alkuun otetaan klaffi, niin tässävaiheessa klaffi 
menee kuvaan terävyysalueelle (siten, että näkyy hyvin kuvassa) 
ja kertoo, mikä kohtaus, mikä kuva ja monesko otto numeron:

- KOHTAUS 5, kuva 3, toinen otto 

ja poistuu kuvasta.

4. Ohjaaja antaa esiintyjille aloituskomennon

- OLKAA HYVÄ 
 
5. Lopuksi ohjaaja sanoo: 

-KIITOS 

(lopetuskomento kuvausryhmälle ja esiintyjille).

- POIKKI sanotaan vain, jos kesken kuvauksen joku asia 
menee pieleen. 
  
 Kun harjoitellaan ilman kuvausta ohjaaja sanoo  
 
 -HARJOITUS, OLKAA HYVÄT 
 
 ja harjoituksen päättymisen merkiksi
 
 -KIITOS

Kuvaajan vastuulla on kamera 
Kuvaajan tärkeimmät säädot: 
- kuvan rajaus ja sommittelu 
- valotus
- tarkennus
- valkobalanssi 
Hän etsii yhdessä ohjaajan kanssa  kameran paikat ja 
harjoittelee mahdolliset kameranliikkeet

Äänittäjän vastuulla on äänentallennus laitteet sekä äänen laatu.

Viallinen ääni pilaa otoksen. Siksi äänittäjä huolehtii seuraavista:

- äänittäjä kuuntele rasahduksia tai tuulen pauketta ym. häiriöääntä.

- taustaäänet pyritään pitämään vaimeina. Tämä onnistuu viemällä mikrofoni aina mahdollisimman lähelle äänilähdettä, tietysti ilman, että se näkyy kuvassa.

- tavallisesti käytetään suuntaavaa haulikkomikrofonia puomin päässä tai sitten langatonta nappimikrofonia.

Kuvaussihteeri ( ja Klaffi)

Kohtauksia kuvataan harvoin käsikirjoituksen mukaan kronologisessa järjestyksessä.

Kuvaussihteerin tärkein tehtävä kuvauksissa on huolehtia jatkumosta eli siitä, että kohtauksessa ei ole ristiriitaisuuksia esimerkiksi tapahtumissa tai ympäristössä. ”Kuvaustilanteessa istun ohjaajan vieressä monitorin ääressä ja katselen kuvaa, että näkyykö jotain mikä ei sinne kuulu.

Jatkuvuuden seuraamisen lisäksi kuvaussihteeri kirjoittaa kuvalogia, jossa raportoidaan jokainen otos ja sen perään ohjaajan kommentit. Tavoitteena on saada lista käytettävistä ja hylätyistä otoista.

Yksi kuvausryhmän jäsenistä (kuvaussihteeri) hoitaa klaffia. Klaffiin kirjoitetaan juokseva kohtausnumero, kuvan numero ja oton numero. Klaffin käyttö auttaa äänten synkronoinnissa sekä oikeiden käsikirjoitusten mukaisten klippien löytyminen helposti. Ja samalla otot tulee numeroitua.

Klaffi lyödään kuvan terävyysalueella, eli yleensä heti kohteen (näyttelijän edessä). Tällöin saadaan myös paras synkroni kuvan ja äänen välillä.